Voidomatisin joki on yksi (lukuisista) Pohjois-Kreikan Pindosin kansallispuiston helmistä. Paikalliset puhuvat, että joki olisi Euroopan puhtain. Tämän, kuten Vikoksen rotkonkin osalta, superlatiivit ovat vaarallisia, mutta ainakin niissä on totuuden siemen.
Voidomatisin joki saa alkunsa Voidomatisin lähteestä, jonka kristallikirkkaassa vedessä edellisenä päivänä pulahdimme. Joki virtaa Vikosin, Aristin ja Papingon kylien erottavan solan kautta Klidonian kylään, jossa se yhtyy isompaan Akoon-jokeen. Matkan varrella virtaa voimistavat pienemmät lähteet.
Kaikkiaan joki on vain n. 15 km pitkä. Sen varrella kulkee helposti käveltävä polku, johon pääsee hyppäämään Aristi - Monodendri välisen pikkutieltä, heti maantiesillan jälkeen.
Tieltä on käytännössä vain yksi suunta, kohti Klidoniaa. Myös toiseen suuntaan alkulähteelle olisi mahdollisuus päästä, mutta se edellyttäisi ainakin osan matkaa uintia virrassa. Reitti on hyvin merkitty, eikä eksymisen vaaraa ole. Alkumatkasta on muutamia mäkiä, mutta muuten kävely on käytännössä tasamaata. Jopa sandaaleilla koko matkan vaellus onnistuu.
Jokea ympäröivät paikoin lähes kohtisuorat kallioseinämät tai jyrkät metsäiset rinteet. Pääosin kasvillisuus on rehevää lehtoa, vain lyhyellä osalla kasvillisuus on hieman karumpaa.
Polku seuraa jokea. Korkeat kalliot tarjoavat paljon tuulelta ja sateelta suojaisia kohtia. Ei ihme, että jokivarresta löytyy paljon kivikautisen asutuksen jäänteitä.
Jokivesi on niin puhdasta, että sitä voi juoda sellaisenaan. Löysimme aika täydellisen lounaspaikan joen päälle kaatuneen puunrungon päältä.
Enää se ei jaksanut yllättää, että saimme olla metsässä ylhäisessä yksinäisyydessä. Alkumatkasta metsänvartija käveli vastaan ja palatessamme takaisin jokea lipui alavirtaan yksinäinen joenlaskijaryhmä.
Kasvistosta löytyy Suomestakin tuttuja lajeja. Tunnelmaisen lehtometsästä tekevät etenkin valtavat lehtipuut, joiden rungot ovat mielikuvitellisen muotoisia.
Muistan lapsuudesta piirretyn Smurffi-sarjan, jonka tunnarissa velho jäi jumiin puunkoloon pienempien smurffien vilistäessä karkuun. Olisiko idea tullut tällaisesta?
Ei niin lyhyttä polkua, etteikö siellä olisi yhtä luostaria. Aghii Anargirin pyhäkkö on matkan alkuvaiheessa. Luostareihin on avoin pääsy ja niiden seinissä ja katossa on poikkeuksetta kauniita maalauksia.
Mikäli aloittaa vaelluksen Aristin / Papingon suunnalta, reitti päättyy 1800-luvulla rakennettuun kivisiltaan. Me pääsimme sinne vasta seuraavana päivänä, sillä jouduimme palaamaan puolessa välissä takaisin. Edellisen illan laskeutuminen Vikosin rotkoon sekä sieltä nousu vaativat veronsa ja molemmilla polvet tekivät tenän. Niin se vain keho alkaa vanhenemaan ja seuraavaan pidempään vaellukseen pitää oikeasti harjoitella. Saa nähdä jääkö loppusyksyn Everestin Base camp-vaellus vain haaveeksi.
Säryt pakottivat jättämään reissun vaellukset tähän. Jäipähän seuraavalle Pindoksen matkalle jotain koettavaa. Tämä luonnonpuisto kuuluu niihin harvoihin paikkoihin, joihin voi hyvällä omalla sanoa palaavansa uudelleen.
Lisäsin loppuun vielä rafting-videon. Tuon voimakkaampia koskia ei juurikaan ole eli kyseessä on enemmän sightseeingia kuin koskenlaskua. Joenlaskureissuja järjestetään kaikissa lähikylissä ja hinta on n. 25 euroa / henkilö.
Voidomatisin joki saa alkunsa Voidomatisin lähteestä, jonka kristallikirkkaassa vedessä edellisenä päivänä pulahdimme. Joki virtaa Vikosin, Aristin ja Papingon kylien erottavan solan kautta Klidonian kylään, jossa se yhtyy isompaan Akoon-jokeen. Matkan varrella virtaa voimistavat pienemmät lähteet.
Kaikkiaan joki on vain n. 15 km pitkä. Sen varrella kulkee helposti käveltävä polku, johon pääsee hyppäämään Aristi - Monodendri välisen pikkutieltä, heti maantiesillan jälkeen.
Tieltä on käytännössä vain yksi suunta, kohti Klidoniaa. Myös toiseen suuntaan alkulähteelle olisi mahdollisuus päästä, mutta se edellyttäisi ainakin osan matkaa uintia virrassa. Reitti on hyvin merkitty, eikä eksymisen vaaraa ole. Alkumatkasta on muutamia mäkiä, mutta muuten kävely on käytännössä tasamaata. Jopa sandaaleilla koko matkan vaellus onnistuu.
Jokea ympäröivät paikoin lähes kohtisuorat kallioseinämät tai jyrkät metsäiset rinteet. Pääosin kasvillisuus on rehevää lehtoa, vain lyhyellä osalla kasvillisuus on hieman karumpaa.
Polku seuraa jokea. Korkeat kalliot tarjoavat paljon tuulelta ja sateelta suojaisia kohtia. Ei ihme, että jokivarresta löytyy paljon kivikautisen asutuksen jäänteitä.
Jokivesi on niin puhdasta, että sitä voi juoda sellaisenaan. Löysimme aika täydellisen lounaspaikan joen päälle kaatuneen puunrungon päältä.
Enää se ei jaksanut yllättää, että saimme olla metsässä ylhäisessä yksinäisyydessä. Alkumatkasta metsänvartija käveli vastaan ja palatessamme takaisin jokea lipui alavirtaan yksinäinen joenlaskijaryhmä.
Kasvistosta löytyy Suomestakin tuttuja lajeja. Tunnelmaisen lehtometsästä tekevät etenkin valtavat lehtipuut, joiden rungot ovat mielikuvitellisen muotoisia.
Muistan lapsuudesta piirretyn Smurffi-sarjan, jonka tunnarissa velho jäi jumiin puunkoloon pienempien smurffien vilistäessä karkuun. Olisiko idea tullut tällaisesta?
Ei niin lyhyttä polkua, etteikö siellä olisi yhtä luostaria. Aghii Anargirin pyhäkkö on matkan alkuvaiheessa. Luostareihin on avoin pääsy ja niiden seinissä ja katossa on poikkeuksetta kauniita maalauksia.
Mikäli aloittaa vaelluksen Aristin / Papingon suunnalta, reitti päättyy 1800-luvulla rakennettuun kivisiltaan. Me pääsimme sinne vasta seuraavana päivänä, sillä jouduimme palaamaan puolessa välissä takaisin. Edellisen illan laskeutuminen Vikosin rotkoon sekä sieltä nousu vaativat veronsa ja molemmilla polvet tekivät tenän. Niin se vain keho alkaa vanhenemaan ja seuraavaan pidempään vaellukseen pitää oikeasti harjoitella. Saa nähdä jääkö loppusyksyn Everestin Base camp-vaellus vain haaveeksi.
Säryt pakottivat jättämään reissun vaellukset tähän. Jäipähän seuraavalle Pindoksen matkalle jotain koettavaa. Tämä luonnonpuisto kuuluu niihin harvoihin paikkoihin, joihin voi hyvällä omalla sanoa palaavansa uudelleen.
Lisäsin loppuun vielä rafting-videon. Tuon voimakkaampia koskia ei juurikaan ole eli kyseessä on enemmän sightseeingia kuin koskenlaskua. Joenlaskureissuja järjestetään kaikissa lähikylissä ja hinta on n. 25 euroa / henkilö.
Kommentit